Kaupunginhallitus, kokous 22.11.2021

Kuvaus

Valtuutettu Sami Järvinen ym. esittivät 16.8.2021 valtuustoaloitteenaan otsikkoasiasta seuraavaa:

"Elinvoimainen kaupunki rakentuu mm. yritystoiminnalle ja työpaikoille, joista saamme verotuloja kaupunkilaisten tarvitsemiin palveluihin. On siis ensisijaisen tärkeää vahvistaa yritysten toimintamahdollisuuksia ja pyrkimään saamaan lisää työpaikkoja Mikkeliin.

Etelä-Savon alueella elintarvikkeiden alkutuotannolla on vahva rooli. Maakunnassa kasvatetaan korkealaatuisia kauraa, vihanneksia, juureksia ja poimitaan suuret määrät marjoja metsistämme. Alkutuotannon laadukkaat raaka-aineet myydään kuitenkin eteenpäin muualle jalostettavaksi. Jatkojalostuksen kautta hyödykkeiden ja raaka-aineiden arvon nousu on merkittävä ja sieltä on mahdollista yritysten saada parempia voittoja. Miksi emme hyödyntäisi Mikkelissä ja Etelä-Savon alueella maakuntamme vahvuuksia ja lähtisi hakemaan lisää yritystoimintaa, työpaikkoja ja tuottoa elintarvikkeiden jatkojalostuksen kautta?

Etelä-Savon strategian kärjessä ovat vesi, metsä ja ruoka. Meidän tulee hyödyntää jo rakennettuja alueemme vahvuuksia ja lähteä kehittämään näitä vahvuuksia eteenpäin. Töitä on jo tehty sen eteen, että alkutuottajat voisivat jatkokehittää tuotteitaan, mutta se vaatii vielä laajempaa yhteistyötä ja ponnisteluja. Olisi hyvä tehdä yhteistyötä niin Maakuntaliiton, ProAgrian, Miksein, MTK:n ja vaikka Business Finlandin kanssa, että voimme saada vahvemmat hartiat luoda hankkeita ja kehitysalustoja, joissa voimme voimakkaammin lähteä viemään asiaa eteenpäin.

Ruotsista on löydettävissä hienoja esimerkkejä siitä, kuinka luodaan vahvoja brändejä ja saavutetaan paremmat tuotot yhteistyön ja vahvan brändäyksen kautta. Esimerkiksi Lantmännen on 19 000 ruotsalaisen maanviljelijän maatalousosuuskunta. Osuuskunta työllistää noin 10 000 työntekijää ja se toimii yli 20 maassa. Vuotuinen liikevaihto on noin 4,5 miljardia euroa. Menestys perustuu jatkojalostuksen kautta tuotettuihin laadukkaisiin elintarviketuotteisiin. Yhdessä on paremmat mahdollisuudet investoida tuotekehitykseen, tuotantoon, brändäykseen ja markkinointiin. Vaikka Ruotsilla on Suomea paljon heikompi omavaraisuus elintarviketuotannossa, ovat he silti pystyneet kasvattamaan korkeasti jalostettujen elintarvikkeiden viennin osuutta kokonaisviennistä jopa 59 prosenttiin kuin Suomessa se on vain noin 39 %.

Meidän olisi otettava oppia Ruotsalaisten strategiasta kehittämällä korkeasti jalostettuja elintarviketuotteita, ympäristökuntiemme alkutuotantoraaka-aineista ja keskittää jatkotuotantoa ja elintarviketeollisuutta Mikkeliin ja Etelä-Savoon.

Kestävää kasvua pystyy myös luomaan kansainvälistymisellä. Elintarvikevientiin meillä on hyvät yhteydet Venäjälle ja Kiinan markkinat osaavat arvostaa pohjoismaista osaamista, luotettavuutta, luomua ja puhtautta elintarvikkeissamme. 

Nyt on aika ottaa kunnon harppaus kohti uutta ja huomioida mahdollisuutemme elintarviketuotannossa myös Mikkelin kaupungin strategiassa ja panostaa siihen laajalla yhteistyöllä. Meillä olisi käsillä kaikki tarvittavat raaka-aineet ja reseptit menestyä luomalla uutta vahvempaa elintarviketeollisuutta kaupunkiimme ja sitä kautta saamaan lisää vahvoja toimijoita sekä työpaikkoja kaupunkimme elinvoimaisuutta vahvistamaan.

Esitän, että Mikkelin kaupunki lähtee selvittämään mahdollisuuksiaan edistää ruoan tuotannon jatkojalostusta yhteistyössä lähikuntien kanssa.

Sami Järvinen

Pertti Karhunen, Pekka Pöyry, Petri Pekonen,
Eero Aho, Pirkko Valtola, Tanja Hartonen,
Jaana Strandman, Raimo Heinänen, Jani Sensio,
Tomi Sikanen, Kati Häkkinen, Olli Marjalaakso,
Juha Ropponen, Kirsi Olkkonen, Sami Nalli,
Liisa Ahonen, Jussi Marttinen"

Kuvaus

Valtuustoaloitteeseen ovat antaneet asiantuntijalausuntoja asian valmistelijan lisäksi MTK-Etelä-Savon toiminnanjohtaja Vesa Kallio, ProAgria Etelä-Savonpalvelu- ja kehityspäällikkö Pekka Häkkinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) projektipäällikkö / Ekoneum ry:n toiminnanjohtaja Taina Harmoinen,  Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen ja koordinaattori Hanna-Maija Väisänen sekä Mikkelin kaupungin palvelujohtaja Mia Hassinen.

Taustaa

Vuonna 2018 Etelä-Savon ruoka-alalla oli 2 707 toimipaikkaa, joka on 21,3 prosenttia Etelä-Savon kaikista toimipaikoista. Etelä-Savossa ruoka-alan toimipaikkojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin tuhannella. Ruokaketjun eri vaiheissa tehdään 5 152 henkilötyövuotta, joka on 17,3 prosenttia Etelä-Savon yritysten henkilöstöstä. Ruoka-alan liikevaihto oli vuonna 2018 lähes miljardi euroa, ja se on 17,4 prosenttia kaikkien eteläsavolaisten yritysten liikevaihdosta. Voimakkainta liikevaihdon kasvu on ollut viime vuosina vähittäis- ja tukkukaupassa.

Jalostavia elintarvikeyrityksiä Etelä-Savossa on 75, joista yli kolmannes (28 kpl) on leipomoalan yrityksiä. Liha-, kala- ja juomatuotteita valmistavia yrityksiä on kymmenkunta tuotantoalaa kohden. Kokonaismäärä koko Etelä-Savossa on varsin pieni. Mikkelissä toimivien elintarvikejalostusta harjoittavien yritysten määrä on siten myös pieni, mutta varsin merkityksellinen ja yritykset ovat saaneet tuotteilleen tunnustusta valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti. Ollinmäen viinitilan viinejä on valittu Suomen parhaiksi tilaviineiksi. Saimaa Brewing Companyn oluita ja siidereitä on valittu Suomen parhaiksi sekä pronssisijalle World Beer Awardsissa vuonna 2019. Hauhalan Hanhifarmi edusti Suomea pohjoismaisessa ruokakilpailussa ”EMBLA Nordic Food Awards” raaka-ainetuottajasarjassa keväällä 2019. Kappelin Juustola ‑yrityksen valmistama Ilmeikäs Illusia ‑sinihomejuusto voitti oman sarjansa vuonna 2018 Artesaaniruoan SM-kisoissa.

Ruoka-alan keskeiset haasteet Etelä-Savossa

Valtuustoaloitteessa kuvataan ongelma, joka on koko Suomen elintarvikealan ongelma ja jolloin alueilta viedään lähinnä raaka-aineita/ylijäämää eikä sitä jalosteta pidemmälle.

Isossa kuvassa elintarvikeketjun rakentaminen paikallisesti on positiivinen asia kunhan se tuo aidosti lisäarvoa kaikille ketjun osapuolille. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa ei ole kuitenkaan helppoa tulla kokonaan uutena toimijana markkinaan, joka on varsin ankarasti kilpailtu. Toinen huomioitava asia on, että  Etelä-Savossa ei riitä kovinkaan suurelle volyymille tuotteita markkinoita ympäri vuoden ja pelkän lyhyen kesäsesongin varaan ei voida laskea. Jos taas aiotaan mennä valtakunnan tasolle, kovenee kilpailu entisestään. Toisaalta vientimarkkina jollekin spesifille tuotteelle voi löytyä helpommin/kannattavammin kuin paikallinen, maakunnallinen tai valtakunnallinen markkina.

Edelleen avattuna asiaan liittyy mm. seuraavat näkökulmat:

• Alkutuottajalle tärkeitä ovat kaksi asiaa: hänen tuottamansa raakaaineen kysyntä ja hinta. Jos tuotteella on varma menekki ja varma ostaja, joka maksaa kunnollisen hinnan ovat perusasiat kunnossa. Tämä tarkoittaa usein sitä, että vähänkään suuremmista volyymeistä puhuttaessa ostaja on jokin vähintään maakuntatason toimija, usein valtakunnallinen. Kotieläintuotteissa pääsääntöisesti osuuskuntataustainen.
• Pienien erien myynti ei pääsääntöisesti ole kannattavaa ellei tuotteesta makseta selvästi parempaa hintaa. Ja, mikäli tuotteista valtaosa myydään valtakunnan ketjun kautta ei siitä kannata myydä erikseen johonkin lähelle pienempiä eriä. Jo logistiikka tekee tämän yleensä kannattamattomaksi.
• Pienemmillä toimijoilla ansaintalogiikka lähtee siitä, että myydään pienempiä määriä, mutta kovemmalla yksikköhinnalla. Tällöin ostajan täytyy olla sellainen, jolla on kykyä ja halua maksaa parempaa hintaa. Tällöin tuotteen täytyy erottua jollain muulla kuin hinnalla, jotta se päätyy kuluttajan ostoskoriin.
• Pienen tai vähän suuremmankin elintarvikejalostusta tekevän yrittäjän osaamisvaatimukset ovat erilaiset kuin alkutuotantoyrittäjällä mm. tuotteiden myynti, markkinointi, tuotekehitys brändin rakentaminen ovat sellaisia asioita ja osaamisia jotka elintarvike jalostusyrittäjän tulee osata hyvin.
• Alkutuotanto ja jatkojalostusyrittäjällä on kuitenkin samat osaamisvaatimukset mm. yrityksen johtamisen, talouden hallinnan, ym. osalta
• Osaamisen kehittäminen on tärkeää niin alkutuottajilla kuin jalostajillakin
• Alueelle tuleva muu lisäarvo ei ole alkutuottajan päällimmäinen intressi, vaikka sen merkitys ymmärretään esim. työpaikkojen ja verotulojen yms. muodossa. Tuottajan päällimmäinen intressi on oman toimeentulon turvaaminen, joka on jo tänä päivänä kovan työn ja epävarmuuden takana.
   

Lisäksi alueen yksittäisillä tuottajilla on tällä hetkellä alhainen kiinnostuneisuus aloittaa suuria investointeja vaativia suurempaa jalostusasteen nostoa yksin. Tänä ilmeni mm. Ruralian muutama vuotta sitten tekemässä Pakastamo-selvityksessä.

Ruoka-alan kehittämistoiminta ja nykytila Etelä-Savossa

Edellä mainituista haasteista huolimatta Etelä-Savossa on aktiivista ruoka-alan kehittämistoimintaa, josta osa kohdentuu nimenomaan juuri tuotteiden jalostusarvon nostamiseen.

Vuosina 2014–2020 Etelä-Savossa toteutettiin yli sata ruoka-alaan liittyvää hanketta. Keskeiset ruoka-alan kehittäjätahot ovat olleet Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja sen yhteydessä toimiva Pienyrityskeskus, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Luonnonvarakeskus, ProAgria Etelä-Savo ja sen alainen Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy sekä Etelä-Savon Koulutus Oy (Esedu). Näiden lisäksi on toteutettu yritysten omia ruoka-alan kehittämishankkeita ja erilaisia yritysryhmähankkeita, joissa hanketoteuttajina ovat olleet edellä mainittujen lisäksi kunnat. Ruoka-alan hankkeiden osatoteuttajina on ollut laaja joukko maakunnallisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä toimijoita.

Suurimmassa osassa eli 40 hankkeessa tavoitteena on ollut ruoka-alan liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen ja lisäarvon luominen. Hankkeiden kehittämiskohteina ovat olleet järvikalan jäljitettävyyden ja logistiikan kehittäminen, luomuyrittäjyyden edistäminen, ruokamatkailu, nimisuojatuotteet, ruokapalveluprosessien kehittäminen, yrittäjien osaamispotentiaalin lisääminen sekä uusien toimintatapojen ja ruokatuotteiden (esim. tryffelit, sirkat, metsien erikoissienet ja selluloosajohdannaiset) kehittäminen.

Luonnon eväistä elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa ollaan hankkimassa Etelä-Savon Koulutus Oy Eseduun jalostustilat, joissa on mahdollista kehittää, testata ja pienimuotoisesti jalostaa vihanneksia, yrttejä, sieniä, marjoja ja mahdollisesti myös kaloja. Yhteistyötä testauksissa ja toimintojen kehittämisessä tehdään VAKKA-hankkeen, yrittäjien ja luonnonvara-alan opiskelijoiden kanssa.

Tuotekehitykseen tarjolla olevat palvelut ovat hajallaan eikä yrittäjät välttämättä tiedä niistä riittävästi. Kumppanuudella ruokasektorille vuorovaikutusta ja innovatiivisuutta - KURVI-hankkeessa (Xamk, HY Ruralia-insituutti, Luke) kootaan selvitystä Etelä-Savossa ja lähiseudulla tarjolla olevista tuotekehitystiloista, -avusta ja tuotekehitykseen liittyvistä palveluista. Selvitys valmistuu syksyllä 2021.

Elinkeinot murroksessa (ELMO2) –  toukokuussa päättynyt Etelä-Savon maakunnallinen toimeenpanohanke on edistänyt klusterien luomista Etelä-Savon alueen ekosysteemeistä. Vuoden 2020 lopulla järjestettiin työpajoja maakunnan ruoka-kärkialan toimijoille. Työpajoihin osallistui yhteensä 21 alueen ruoka-alan asiantuntijaa, jotka edustivat klusterin yhteistyöverkostoa laajasti. Työn tuloksena Etelä-Savon ruoka-alan toimijat päättivät käynnistää Etelä-Savon ruokaklusterin rakentamisen Ekoneum ry:n toiminnan perustalle.

Etelä-Savon ruoka-alan kehittämisohjelma 2021-2027 on laadittu yhteiseksi kehittämisen suunnaksi kaikille Etelä-Savon ruoka-alan toimijoille. Sen visiona on ”Vastuullinen, menestyvä ja muutosjoustava Etelä-Savon ruoka-ala”. Kehittämisohjelman toimenpiteet on koottu viiteen teemaan: osaaminen, ruokaviestintä ja ruokakasvatus, lisäarvoa luonnosta ja paikallisuudesta, muutosjoustavuus ja vastuullisuus sekä uudet toimintamallit. Ohjelmaa on työstetty yhteistyössä Etelä-Savon ELY-keskuksen EU:n uuden ohjelmakauden maaseudun kehittämisohjelman kanssa. Kehittämisohjelma sisältää paljon toimenpiteitä mm. elintarvikkeiden jalostusasteen nostoon. Ohjelmaan on tulossa seurantajärjestelmä Ekoneum ry:n kotisivuille.

Etelä-Savon kuntien rooli ruoka-alan kehittämisessä

Etelä-Savon kaupunkien ja kuntien rooli ja keinot ruoka-alan kehittämisessä ovat pitkälti samansuuntaiset kuin muiden elinkeinojen kehittämiskeinot ovat. Pääosin ne liittyvät yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseen, jossa keskipisteessä ovat mm. seuraavat osa-alueet: yrityspalvelut (ml. yritystoiminnan kehittäminen ja kasvupalvelut), kaavoitus ja toimitilaratkaisut ja invest in -toiminnan kehittäminen ja yritysten houkuttelu alueelle. Lisäksi kunnilla on roolia maaseudun liikenneinfran parantamiseen liittyvien toimenpiteiden (ml. tietoliikenneyhteydet) edistämisessä ja edunvalvonnassa.

Oma lukunsa on kuntien oman palvelutuotannon valjastaminen hankintalain puitteissa esim. alueen ruoka-alan yrityksiltä tehtävien ostojen kautta.  Julkisia hankintoja koskettavien sääntöjen lisäksi asiassa on huomioitava myös tuotantoon ja jakeluun liittyvät haasteet.  Jotta alueellisia tuotteita saataisiin enemmän julkisiin ruokapalveluihin niin se vaatisi alueellisten elintarvikkeiden jatkojalostusta ammattikeittiö-käyttöön ja tehokkaan logistiikan järjestämistä. Erikoistuotteet eivät sovellu julkiselle puolelle ja toisaalta jalostamattomat tuotteet eivät sovi nyky-tuotantoon, koska julkisella puolella ei ole riittävästi henkilökuntaa tekemään käsittelyä alusta alkaen.

Kuten edellä on todettu niin monipuolista kehittämistyötä on jo tehty pitkäjänteisesti ruoka-alan eri toimijoiden yhteistyönä. Tätä työtä tulee jatkaa ja alueelle eri kanavia myöten suuntautuvaa kehittämisrahoitusta tulee edelleen hyödyntää ja Etelä-Savon kuntien tulee olla tässä mukana mm. hankkeiden kuntarahoituksen kautta.

Ajankohtaisena ruoka-alan kehittämishankkeena on juuri käynnistymässä Mikkelin seudun kuntien kuntarahoittama ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun hallinnoima ”Klusterilla elinvoimaa Etelä-​Savon ruoka-​alalle” -hanke. Hankkeen tavoitteena on käynnistää Etelä-​Savon ruokaklusterin toiminta,​ sitouttaa mukaan yrityksiä ja muita toimijoita ja hakeutua European Cluster Collaboration Platformin jäseneksi. Hankkeen tuloksena saatava jäsenyys tuo mukanaan mahdollisuuden klusterirahoituksiin,​ laajentuneen kansallisen ja kv-​verkoston sekä neuvontaa ja ohjausta klusteritoimintaan. Ko. klusterityö on hyvä pohja jatkaa myös ruoka-alan tuotteiden jalostusarvon nostamiseen liittyvää kehittämistä ja yhteistyötä niiden etelä-savolaisten toimijoiden vetämänä, jotka luontevasti asiaan liittyvät.