Kuvaus
Tieliikenneonnettomuudet Mikkelin kaupungin alueella vuosina 2017–2021
Tieliikenneonnettomuus on henkilö- tai omaisuusvahinkoon johtanut tapahtuma, joka on sattunut tieliikennelain mukaan yleiselle liikenteelle tarkoitetulla tai yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella ja jossa on osallisena ainakin yksi liikkuva kulkuneuvo. Tieliikennelaissa määriteltyjen ajoneuvojen lisäksi osallisiksi kulkuneuvoiksi luetaan myös juna tasoristeysonnettomuuksissa. Jalankulkijan kaatuminen/liukastuminen ei ole tieliikenneonnettomuus.
Onnettomuusyhteenvedossa hyödynnetään lähtöaineistona Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuuksien tilastoa sekä Väyläviraston tuottamaa onnettomuusrekisteriä. Molemmat aineistot perustuvat poliisiasiain tietojärjestelmään tallennettuihin tieliikenneonnettomuustietoihin. Tieliikenneonnettomuuksien tilastoinnin peittävyys kuolemaan johtaneitten onnettomuuksien osalta on sataprosenttinen (sairaskohtauksiin kuolleet poistetaan tilastoista). Loukkaantumisten osalta on arvioitu, että tilaston kattavuus on vain 20–30 %. Huonoin peittävyys on yksittäisonnettomuuksissa loukkaantuneista polkupyöräilijöistä. Pääosin poliisin tilastojen puutteellisuudet johtuvat joko siitä, etteivät onnettomuudet tule lainkaan poliisin tietoon (ei soiteta 112) tai siitä että poliisi ei käy onnettomuuspaikalla (tilanteen saattaa hoitaa esim. pelastuslaitos tai rajavartiolaitos). Puuttuvista loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista valtaosa on lieviä loukkaantumisia, sillä tieliikennelaki velvoittaa ilmoittamaan onnettomuudesta poliisille vain, jos joku on loukkaantunut vakavasti.
Vuosina 2017-2021 Mikkelin alueen tieliikenteessä menehtyi yhteensä 12 ihmistä (keskimäärin 2/vuosi) ja loukkaantui 291 ihmistä (keskimäärin 58/vuosi). Mikkelin kaupungin alueella tapahtuvista tieliikenteen onnettomuuksista aiheutuu keskimäärin noin 19,8 milj.eur vuosittaiset onnettomuuskustannukset yhteiskunnalle, joista kaupungin osuus on noin 3,0–4,0 milj.eur/v.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna suurimmat haasteet liikenneturvallisuustyössä liittyvät nuorten (15–18-vuotiaiden) korkeaan onnettomuusriskiin (mopot, moottoripyörät, henkilöautossa kuljettajana ja matkustajana).
Taajama-alueiden haasteena ovat erityisesti jalankulun, pyöräilyn ja muiden kaksipyöräisten onnettomuudet, etenkin kun tiedetään, että tilastojen luotettavuus näiden ryhmien tapaturmien osalta on erittäin heikkoa.
Pitkän aikavälin kehitystrendi näyttää henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien osalta positiiviselta/laskevalta, mutta tähän saattaa sisältyä tilastoharhaa loukkaantumiseen johtaneiden tilastoinnin osalta.