Lupa- ja valvontajaosto, kokous 26.9.2024

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 15 Lausunnon antaminen Itä-Suomen hallinto-oikeudelle valitukseen rakennusvalvonnan purkamislupapäätöksestä Kulmakatu 22

MliDno-2024-1076

Aikaisempi käsittely

Valmistelija

Sari Valjakka, johtava rakennustarkastaja, Sari.Valjakka@mikkeli.fi
Juha Ruuth, hallintopäällikkö, juha.ruuth@mikkeli.fi

Kuvaus

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on tehnyt oikaisuvaatimuksen Mikkelin kaupungin rakennusvalvonnan päätökseen, jolla on myönnetty lupa tontilla 491-7-5-12, Kulmakatu 22 sijaitsevan asuinrakennuksen purkamiseen. ELY-keskus vaatii, että 27.2.2024 annettu lupapäätös, lupatunnus 2024-51, kumotaan.

Oikaisuvaatimus on tehty säädetyn 14 päivän muutoksenhakuajan kuluessa.

ELY-keskuksella on maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaan oikeus hakea muutosta rakennuksen purkamista koskevaan päätökseen silloin, kun rakennus on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä. 

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu lain (hallintoprosessilaki) 7 §:n mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään. Viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. Hallintoprosessilaki on yleislaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki erityislaki. Kun erityislaissa on omat määräykset muutoksenhausta, ei yleislain määräyksiä voi soveltaa, jos ne ovat ristiriidassa erityislain säännösten kanssa. Toisaalta hallintoprosessilain yleissäännöstä viranomaisen valitusoikeudesta on katsottu voitavan soveltaa MRL:n sääntelyä täydentävästi. ELY-keskuksella voidaan katsoa olevan muutoksenhakuoikeus myös silloin, kun se on ELY-keskuksen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. 

Tontilla 491-7-5-12 olevien rakennusten ei voi katsoa olevan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä, joten maankäyttö- ja rakennuslain mukaista valitusoikeutta ELY-keskuksella ei ole. Sen sijaan hallintoprosessilain mukaan valitusoikeus voidaan katsoa olevan julkisen edun valvonnan kautta.

Purkamislupaprosessin yhteydessä on hankittu lausunnot ELY-keskuksen lisäksi Riihisaari - Savonlinnan museolta ja kaavoituksesta vastaavalta Mikkelin maankäyttö ja kaupunkirakenneyksiköltä sekä kuultu kyseisen kiinteistön naapureita.

Naapureilla ei ole ollut huomautettavaa hakemuksen johdosta. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Alueella on voimassa vuonna 1983 vahvistettu asemakaava. Tontti 491-7-5-12 kuuluu asemakaavassa erillispientalojen korttelialueeseen (AO-6). Emolan kulttuuriy päristöohjelmassa ja rakentamistapaohjeissa vuodelta 2005 asemakaava on todettu rakennussuojeluratkaisujen puutteellisuuden vuoksi vanhentuneeksi. Emolan esikaupunkialue sisältyy Museoviraston luetteloon valtakunnallisesti merkittävistä rakennetun kulttuuriympäristön alueista ja se on Etelä-Savon maakuntakaavassa (hyväksytty 2010, päivitetty 2016) osoitettu merkinnällä Kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä alue. Vuonna 2019 hyväksytyssä Mikkelin kantakaupungin osayleiskaavassa Emolan alueelle on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alue (RKY 7).

Mikkelin kantakaupungin osayleiskaavassa 2040 kyseistä aluetta koskevat seuraavat määräykset:
Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Aluetta koskevien suunnitelmien ja toimenpiteiden tulee olla kokonaisuuden säilymistä turvaavia ja edistäviä. Mahdollisen korjaus- ja täydennysrakentamisen sekä alueeseen kohdistuvien toimenpiteiden on sopeuduttava kulttuuriympäristön ominaisluonteeseen ja erityispiirteisiin. Alueella ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka vähentävät merkittävän aluekokonaisuuden arvoa. Aluetta asemakaavoittaessa ja asemakaavaa muuttaessa on varmistettava maisemallisten, kulttuurihistoriallisten ja rakennushistoriallisten arvojen säilyminen. Aluetta koskevista toimenpiteistä ja suunnitelmista on neuvoteltava museoviranomaisen (Museovirasto tai maakuntamuseo) kanssa.

Riihisaari - Savonlinnan museon näkemyksen mukaan rakennuksen purkaminen heikentäisi Emolan kokonaisuuden kulttuurihistoriallista ja kaupunkikuvallista arvoa ja museo pitää rakennuksen kunnostamista ensisijaisena toimena.

Mikkelin maankäyttö ja kaupunkirakenneyksikkö toteaa lausunnossaan, että ensisijaisesti tulisi pyrkiä säilyttämään nykyinen rakennus, mutta voimassa oleva asemakaava ei aseta estettä sen purkamiselle. Jatkosuunnittelussa on otettava huomioon rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti. Uudisrakentamisen on sopeuduttava kaupunkikuvaan mittasuhteiltaan, runkosyvyydeltään, kerrosluvultaan ja materiaaleiltaan. Uudisrakentamisen on oltava linjassa Kulmakadun rakennusten suuntaisesti. Kattokulmien ja räystäskorkeuden tulee noudattaa alueella käytettyä rakennustapaa ja Emolan asuinalueen rakennustapaohjeita. Emolan esikaupungin asemakaava on kaupungin kaavoituksen työohjelmassa, mutta sen käynnistämiseksi ei ole asetettu tarkkaan määritettyä vuotta.

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle ei ole osoitettu suojelumerkintää. Mikkelin maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö toteaa lausunnossaan, että ei voi luvata nopealla aikataululla asemakaavan muutosta eikä asemakaavan käynnistämiselle ole määritelty aikataulua. 

Rakennuslupatyöryhmä on puoltanut purkuhakemusta rakennuksen huonon kunnon perusteella ja ehdolla, että rakennus korvataan RKY kulttuuriympäristöön sopivalla massoittelulla ja rakenteilla.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan rakennusvalvonnan purkamislupapäätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska päätöksessä on mainittu vain sen perusteena olevat lainkohdat, mutta ei otettu kantaa siihen, miten maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset purkamisluvan edellytykset täyttyvät.

Rakennusvalvonnan näkemyksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaiset purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä ovat täyttyneet. Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle ei ole osoitettu suojelumerkintää. Mikkelin maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö toteaa lausunnossaan, että ei voi luvata nopealla aikataululla asemakaavan muutosta eikä asemakaavan käynnistämiselle ole määritelty aikataulua. Uudisrakennuksen rakentamista ohjataan niin, että se on nykyisen rakennuksen tyylinen ja sopeutuu RKY kulttuuriympäristöön ja olemassa olevaan rakennuskantaan. Näin olemassa olevan rakennuksen purkaminen ei merkitsisi rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaisi kaavoituksen toteuttamista. Sopiva uudisrakennus voi olla kulttuuriympäristönkin kannalta parempi ratkaisu kuin alkuperäinen pahasti vaurioitunut rakennus, jota omistaja joutuisi pitämään suurin kustannuksin kunnossa viranomaisten antamien kehotusten perusteella ja jota ei voisi käyttää toivotulla tavalla. Rakennuksen kunto on tutkimusraportinkin mukaan huono ja sen saaminen käyttökelpoiseksi vaatisi suuria ja kalliita korjauksia. Rakennuksen kunto on heikentynyt vähitellen ja pitkän aikaa aikaisempien omistajien aikana, joten nykyistä omistajaa ei voi pitää tästä vastuussa olevana. Vaatimus kunnostaa olemassa oleva rakennus asumiskelpoiseen ja ympäristöön sopeutuvaan kuntoon olisi edellä mainituin perusteluin kohtuuton omistajaa kohtaan. Tyhjillään seisova rakennus levyillä peitettyine ikkunoineen on häiritsevän silmiinpistävä tällaisessa ympäristössä ja saattaa houkutella ilkivallantekijöitä tai jopa pyromaaneja ja olla vaaraksi ympäristölleen.

Kyseinen alue on määritelty arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi kokonaisuutena eikä yksittäisinä rakennuksina. Yksittäisen huonoon kuntoon päässeen rakennuksen poistaminen ja korvaaminen vastaavalla, ympäristöä kunnioittavalla ja siihen sopeutuvalla uudisrakennuksella ei tuota arvoa vähennä. Uudisrakennuksen rakennuslupaa käsiteltäessä sen massoittelulle, sijoittamiselle ja ulkonäölle asetetaan erityisen tiukat vaatimukset. Kun vaihtoehtona on, että huonokuntoinen rakennus tulisi olemaan paikallaan mahdollisesti vuosikausia ikkunat peitettynä ja ilman käyttöä, lopputulos uudisrakentamisen kautta tulee todennäköisesti olemaan parempi.

Maankäyttö- ja kaupunkirakenneyksikkö ei ole käynnistämässä aluen asemakaavan uusimista lähitulevaisuudessa tämän yksittäisen purkuhakemuksen johdosta. Tällä perusteella voidaan todeta, että tällä yksittäisellä rakennuksella ei ole sellaista kulttuurihistoriallista arvoa Emolan RKY-alueeseen eikä rakennus ole yksittäisenä kohteena valtakunnallisesti merkittävä, että asemakaava voitaisiin ko. rakennuksen osalta katsoa vanhentuneeksi.

Päätösehdotus

Esittelijä

Sari Valjakka, johtava rakennustarkastaja, Sari.Valjakka@mikkeli.fi

Lupa- ja valvontajaosto päättää edellä esitetyillä perusteilla hylätä Etelä-Savon ELY-keskuksen oikaisuvaatimuksen päätöksestä lupatunnus 2024-51, jolla on myönnetty lupa tontilla 491-7-5-12 sijaitsevan asuinrakennuksen purkamiseen.

Päätös

Hyväksyttiin.

Valmistelija

  • Sari Valjakka, johtava rakennustarkastaja, Sari.Valjakka@mikkeli.fi
  • Juha Ruuth, hallintopäällikkö, juha.ruuth@mikkeli.fi

Kuvaus

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on valittanut Itä-Suomen hallinto-oikeuteen Mikkelin kaupungin lupa- ja valvontajaoston päätöksestä, jolla on hylätty oikaisuvaatimus Mikkelin kaupungin rakennusvalvonnan päätöksestä myöntää lupa tontilla 491-7-5-12, Kulmakatu 22 sijaitsevan asuinrakennuksen purkamiseen. ELY-keskus vaatii, että 27.2.2024 viranhaltijapäätöksenä annettu lupapäätös, lupatunnus 2024-51 ja lupa- ja valvontajaoston päätös, jolla viranhaltijapäätöstä koskeva oikaisuvaatimus on hylätty, kumotaan.

Valituskirjelmä on liitteenä.

ELY-keskus vetoaa valituksessaan pääosin samoihin seikkoihin kuin lupa- ja valvontajaostolle tekemässään oikaisuvaatimuksessa.

Lupa- ja valvontajaosto uudistaa valituksessa tarkoitetussa päätöksessään esitetyt perustelut ja esittää lisäksi seuraavaa.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n momentissa tarkoitettuja purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä ei ole olemassa. Valituksen mukaan alueella voimassa oleva asemakaava on vanhentunut eikä sen perusteella ole edellytyksiä myöntää purkamislupaa hakemuksen kohteena olevalle rakennukselle, etenkin kun huomioidaan rakennuksen sijoittuminen RKY-alueelle, rakennuksen tunnistetut arvot mm. kaupungin alueelle laatimassa kulttuuriympäristöohjelmassa sekä yleispiirteisissä kaavoissa aluetta koskevat määräykset ja niiden ohjausvaikutus asemakaavaa muuttamisessa.

ELY-keskus viittaa valituksessaan kantansa tueksi vuodelta 2002 olevaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Tämän jälkeen korkein hallinto-oikeus on tehnyt uudehkoja ratkaisuja, joissa nyt käsiteltävänä olevaa tapausta vastaavissa tapauksissa rakennuksen purkamiseen on voitu myöntää lupa, vaikka rakennukset ovat sijainneet toisessa tapauksessa Museoviraston inventoiman valtakunnallisesti merkittävän rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) alueella ja toisessa maakuntatasoisessa inventoinnissa maakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön alueella. KHO on todennut, että vakiintuneen käytännön mukaisesti rakentamislain purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole luoda rakennusten purkamista rajoittavaa järjestelmää, vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä.

Ratkaisu KHO 2021:185 (vuosikirjapäätös) koski Valkeakosken tehdasaluetta, joka kuului osana Museoviraston inventoiman valtakunnallisesti merkittävän rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) kohteeseen. Vuonna 2017 hyväksytyssä maakuntakaavassa oli laaja aluerajausmerkintä (RK), joka koski muun ohella edellä mainittua RKY-aluetta. RK-merkintään liittyi suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa rakentamisessa ja käytössä oli varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Alueen rakennuksia ja rakennelmia ei ollut suojeltu. Lopputulokseen, jossa purkamisluvan myöntämiselle ei ollut esteitä, vaikutti paitsi kunnan haluttomuus laatia alueelle rakennusten säilymistä turvaavaa suojelukaavaa, myös rakennusten merkittävästi heikentynyt kunto ja vaikeudet löytää tilojen ominaisuuksien vuoksi käyttäjää, joka olisi voinut ylläpitää rakennuksia.

Ratkaisussa KHO:2021:82 purkamislupahakemus koski vapaa-ajan rakennusta ja talousrakennusta, jotka sijaitsivat vuonna 1981 voimaan tulleessa asemakaavassa erillispientalojen korttelialueeksi (AO) osoitetulla alueella. Mainittuja rakennuksia ei ollut asemakaavassa osoitettu suojeltaviksi eikä niitä ollut suojeltu myöskään rakennussuojelulain tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla. Rakennuspaikkaa ei ollut osoitettu suojelumerkinnällä myöskään vuonna 2016 hyväksytyssä yleiskaavassa.

Kysymyksessä oleva vapaa-ajan rakennus pihapiireineen oli arvotettu vuonna 2016 laaditussa maakuntatasoisessa inventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Kohde oli mainittu myös vuonna 2017 voimaan tulleen vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen liitteenä olleessa luettelossa, jossa oli osoitettu ominaisluonteeltaan maakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvat alueet ja kohteet. Selvityksenä kohteen maakunnallisista rakennetun kulttuuriympäristön arvoista oli lisäksi esitetty maakunnan museon ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnot.

KHO:n mukaan jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla päätetty kohtuullisessa ajassa suojella tai tällainen asia ollut kohtuullisessa ajassa tullut vireille, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ollut vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ollut maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Kaupunki ei asiassa saadun selvityksen perusteella ollut ryhtynyt toimenpiteisiin alueen asemakaavan muuttamiseksi, eikä kysymyksessä olevien rakennusten suojelua ollut saatettu vireille myöskään rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisena asiana. Kun otettiin huomioon, että kysymys purkamislupahakemuksessa tarkoitettujen rakennusten suojelemisesta oli ensisijaisesti asemakaavoituksella ratkaistava asia ja että kohteeseen liittyvät rakennetun kulttuuriympäristön arvot olivat tulleet esille vuonna 2016 tehdyn inventoinnin yhteydessä, yksinomaan sitä, että kaupunki oli vuonna 2019 käynnistänyt kulttuuriympäristöä koskevan teemayleiskaavan laadinnan, ei voitu tässä tilanteessa pitää osoituksena kaupungin pyrkimyksestä ratkaista rakennusten suojelua koskeva asia kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla. Edellä mainittu huomioon ottaen myöskään sillä seikalla, että kohde oli mainittu vuonna 2017 voimaan tulleeseen vaihemaakuntakaavaan sisältyvässä maakunnallisesti arvokkaita rakennetun kulttuuriympäristön kohteita koskevassa luettelossa, ei ollut sellaisenaan merkitystä harkittaessa rakennusten purkamista koskevan luvan myöntämistä.

Purkamislupahakemuksen kohteena olevien rakennusten purkamiselle ei edellä todetut seikat huomioon ottaen ollut maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Rakennuslautakunnan päätös hakemuksen hylkäämisestä samoin kuin hallinto-oikeuden päätös, jolla rakennusten omistajien rakennuslautakunnan päätöksestä tekemä valitus oli hylätty, oli tämän vuoksi kumottava ja asia oli palautettava rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tilanne on noita uudempia KHO:n ratkaisuja vastaava. MIkkelin kaupunki ei ole ryhtynyt eikä ryhtymässä toimenpiteisiin alueen asemakaavan muuttamiseksi ja rakennusten suojelemiseksi eikä myöskään rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaista suojeluasiaa ole saatettu vireille.

Kyseisen rakennuksen purkaminen ei turmele kaupunkikuvaa eikä merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä, koska kiinteistön nykyinen omistaja on ilmoittanut hakevansa rakennuslupaa uudisrakennukselle, joka ulkoasultaan vastaa aiempaa rakennusta ja muutakin lähiympäristön rakennuskantaa. Kyseinen alue on määritelty arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi kokonaisuutena eikä yksittäisinä rakennuksina. Yksittäisen huonoon kuntoon päässeen rakennuksen poistaminen ja korvaaminen vastaavalla, ympäristöä kunnioittavalla ja siihen sopeutuvalla uudisrakennuksella ei tuota arvoa vähennä. Uudisrakennuksen rakennuslupaa käsiteltäessä sen massoittelulle, sijoittamiselle ja ulkonäölle asetetaan erityisen tiukat vaatimukset. Kun vaihtoehtona on, että huonokuntoinen rakennus tulisi olemaan paikallaan mahdollisesti vuosikausia ikkunat peitettynä ja ilman käyttöä, lopputulos uudisrakentamisen kautta tulee todennäköisesti olemaan parempi

Näin ollen purkamisluvan myöntäminen ei ole vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä mainittuja edellytyksiä.

Mikäli purkamislupaa ei myönnettäisi, se todennäköisesti johtaisi siihen, ettei rakennusta saataisi asuinkäyttöön ja sen kunto heikkenisi entisestään. Kuntoarvion perusteella rakennus vaatisi niin mittavat ja kalliit korjaustoimet, ettei omistaja todennäköisesti katso niitä mahdollisiksi. Omistajana olevalle yksityishenkilölle tämä vaatimus olisi myös kohtuuton. Rakennusvalvontaviranomainen voi velvoittaa omistajan pitämään rakennuksen kunnossa, mutta käytännössä tämä kohdistuisi lähinnä rakennuksen ulkoasuun. Asumattomana rakennus ja sen todennäköisesti huonolle hoidolle jäävä piha muodostaisivat ympäristöä rumentavan elementin. Ei ole mielekästä, että kiinteistön kunnossapito tapahtuisi vain rakennusvalvontaviranomaisen kehotusten tai asettamien uhkien perusteella.

Edellä esitetyillä perusteilla MIkkelin kaupungin lupa- ja valvontajaosto katsoo, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aihetta kumota tai muuttaa jaoston päätöstä 19.6.2024 § 9 tai 27.2.2024 tehtyä viranhaltijapäätöstä, jolla lupa rakennuksen purkamiseen on myönnetty. Valitus tulee kokonaisuudessaan hylätä.

Päätösehdotus

Esittelijä

  • Sari Valjakka, johtava rakennustarkastaja, Sari.Valjakka@mikkeli.fi

Lupa- ja valvontajaosto päättää antaa Itä-Suomen halinto-oikeudelle edellä olevan lausunnon jaoston päätöksestä 19.6.2024 § 9 tehdyn valituksen johdosta.

Päätös

Hyväksyttiin.

Tiedoksi

Itä-Suomen halinto-oikeus

Muutoksenhaku

Päätökseen, joka koskee valmistelua tai täytäntöönpanoa ei saa kuntalain (410/2015) 136 §:n perusteella hakea muutosta.