Kuvaus
Mikkelin seudun ympäristölautakunta on antanut päätöksen Peab Industri Oy:n yhteislupahakemuksesta (Mikkelin seudun ympäristölautakunta 19.2.2026 § 23). Peab Industri Oy:n hakemus koski kalliokiviaineksen louhintaa ja kiviaineksen murskaustoimintaa Mikkelin kaupungin Ecosairilan alueella, ns. Lutakon kallioalueella, joka sijaitsee kiinteistöltä Metsä-Sairila (491-419-1-344) lohkotulla määräalalla. Lupaa haettiin 10 vuodeksi 360 000 m3ktr kokonaisottomäärälle (kalliokiviaines). Lisäksi alueelle haettiin lupaa vastaanottaa muualta tuotavaa louhetta murskattavaksi enintään 100 000 tonnia vuodessa. Lisäksi haettiin lupaa aloittaa toiminta ennen päätöksen lainvoimaisuutta (YSL 199 § ja MAL 21 §).
Osalla aluetta (noin 3,7 ha) on ollut voimassa Mikkelin seudun ympäristölautakunnan myöntämä maa-aineslupa (Mikkelin seudun ympäristölautakunta 12.12.2024 § 115). Lupa on haettu ja myönnetty alueen vuokrasopimuksen päättymiseen saakka (31.5.2031). Sittemmin alueesta on tehty kauppa kaupungin ja hakijan välillä. Itä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt 23.12.2016 alueelle ympäristöluvan kallion louhinnalle ja murskaukselle, joka on voimassa 31.12.2031 saakka. Ympäristölupa kohdistuu osa-alueille 1, 2 ja 3. Lutakon alue kuuluu osa-alueeseen 2. Alueella toimii Peab Industri Oy:n asfalttiasema, joka on rekisteröity YSL 116 §:n mukaisesti ympäristöhallinnon tietojärjestelmään 18.6.2020.
Mikkelin seudun ympäristölautakunta myönsi hakijalle yhteisluvan ja päätökseen sisällytettiin tarvittavat määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Metsä-Sairilan ympäristön asukkaat ry valitti päätöksestä, minkä johdosta Vaasan hallinto-oikeus pyytää Mikkelin seudun ympäristölautakunnalta lausuntoa valituksen johdosta. Yhdistys esittää valituksessaan kolme vaatimusta, joihin ympäristölautakunta vastaa lausunnossaan seuraavasti. Terveydensuojeluviranomaisella ei ole asiaan lausuttavaa, joten lausunto on annettu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallasta käsin.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Maria Tirkkonen, terveysvalvonnan johtaja, maria.tirkkonen@mikkeli.fi
Lupaharkinnan perusteet ja sovelletut oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa a) terveyshaittaa, b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, d) ympäristön yleisen viihtyvyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Yhteisluvan myöntäminen on kokonaisharkintaa, jossa on otettu huomioon YSL 49 §:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset sekä YSL 52 §:n vaatimukset tarpeellisista lupamääräyksistä. Lupamääräyksiä annettaessa on otettu YSL 52.3 §:n ja YSL 62.1 §:n mukaisesti huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.
Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (ns. MURAUS-asetus 800/2010) 1 §:n mukaan asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.
MURAUS-asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan melulähteet on sijoitettava teknisten mahdollisuuksien mukaan toiminta-alueen alimmalle kohdalle. Raaka-aine-, pintamaa- ja tuotevarastokasat on pidettävä melun leviämisen estämisen kannalta riittävän korkeina ja ne on sijoitettava siten, että melun leviäminen melulle alttiisiin kohteisiin estyy. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos kivenmurskaamo sijoitetaan alle 500 metrin päähän asumiseen tai loma-asumiseen käytettävästä rakennuksesta tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta oleskeluun tarkoitetusta piha-alueesta tai muusta häiriöille alttiista kohteesta, melua on torjuttava koteloinnein, kumituksin tai muilla vastaavilla ääniteknisesti parhailla meluntorjuntatoimilla. Meluesteet on rakennettava melulähteen välittömään läheisyyteen.
MURAUS-asetuksen 7 §:n mukaan toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriöille alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja.
Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7 - 22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22 - 7) 50 dB.
Pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.
Yhteisluvan käsittelyssä ja lupamääräyksien harkinnassa on otettu huomioon em. lainsäädännön edellytykset. Toimintaa on harjoitettu alueella aiempien lupien nojalla aikaisemminkin. Toiminta-alue sijoittuu Mikkelin kaupungin Ecosairilan alueelle, jossa sijaitsee erilaista teollista toimintaa, mm. romuliike, kierrätyskeskus, jätevedenpuhdistamo, energiapuuterminaali ja asfalttiasema. Alueen läheisyydessä on kuitenkin myös luonnonsuojelualueita, kaavaan merkittyjä luontoarvoja, retkeilyreittejä, laskettelukeskus, leirikeskus sekä vakituista että vapaa-ajanasutusta. Nämä alueen sijaintiin liittyvät erityispiirteet on otettu huomioon, kun toiminnan päästöjä rajoittavat lupamääräykset on asetettu.
Lisäksi suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsee vastaavia louhinta-alueita, joten tätä lupa-asiaa harkitessa on pyritty varmistamaan myös kaikkien toimijoiden tasapuolinen kohtelu yhdenmukaistamalla toiminta-aikoja.
Vaatimus 1. Toiminta-alueelle ei saa tuoda muualta kalliolouhetta murskattavaksi.
Yhdistys esittää valituksessaan, että Ecosairilan asemakaavan merkintä T-2 (Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue) merkitsee, että kyse on rakennusten korttelialueesta eikä muualta tuotavan louheen murskaus liity mitenkään alueen valmisteluun sen käyttötarkoituksen mukaisten rakennusten rakentamiseksi alueelle. Yhdistys toteaa, että vuotuinen muualta alueelle tuotavan kalliolouheen enimmäismäärä on suurempi kuin vuotuinen itse alueella tapahtuvan kallion louhinta ja murskaus. Kyse on yhdistyksen mukaan uuden murskaamisliiketoiminnan tuomisesta alueelle, mikä on kaavamerkinnän vastaista toimintaa.
Ympäristölautakunta toteaa, että alueen kaavoitus ei aseta estettä sille, että alueelle tuodaan luvan voimassaoloaikana (10 vuotta) louhetta myös muualta alueelle murskattavaksi. Kyseessä ei ole pysyvä toiminta, vaan murskaustoimintaa on alueella vain yhteisluvan voimassaoloaikana. Murskausasema on siirrettävissä, mikä mahdollistaa sen sijoittamisen suhteessa ottorintaukseen, varastokasoihin ja meluvalleihin alueella siten, että meluntorjunta toteutuu mahdollisimman tehokkaasti. Tähän luvanhaltija on sekä YSL 7 §:n nojalla, että yhteislupapäätöksessä velvoitettu.
Ottamistoiminnan ja luvan voimassaolon päätyttyä alue on tasattu valmiiksi varsinaista kaavan mukaista käyttöä varten. Alueen käyttäminen kaavassa varattuun tarkoitukseen edellyttää, että alueen kallio louhitaan ja tontti tasataan.
Ympäristölautakunta toteaa, että ennalta arvioiden muualta tuotavan louheen käsittely ja välivarastointi alueella ei merkittävästi lisää toiminnasta aiheutuvia päästöjä ympäristöön. Muualta tuotavien louheiden murskaus alueella on kysynnästä ja alueen työmaista riippuvaista. Vaikka louhetta tuotaisiinkin alueelle luvan mukainen vuosittainen maksimimäärä, tulee toiminnassa noudattaa ympäristöluvan mukaisia toiminta-aikoja sekä melulle asetettuja raja-arvoja. Valvova viranomainen valvoo toiminta-aikojen noudattamista sekä edellyttää luvanhaltijaa suorittamaan toiminnan aikana melumittauksia. Tarvittaessa valvova viranomainen voi tarkistaa ympäristölupamääräyksiä, rajoittaa toimintaa taikka antaa yksittäisiä määräyksiä, mikäli toiminnasta aiheutuisi ympäristöluvan vastaisia seurauksia tai muuta sellaista ennakoimatonta päästöä, mikä vaatisi toiminnan päästöjen tehokkaampaa rajoittamista.
Vaatimus 2. Nykyisen ympäristölupapäätöksen (ISAVI/1144/2016) mukaisten sallittujen toiminta-aikojen ja melurajoitusten tulee olla edelleen voimassa louhittaessa asemakaavassa teollisuustontiksi (T-2) määrättyä aluetta kaavan mukaiseen tasoon.
Luvan myöntävä viranomainen voi käyttää tapauskohtaista harkintaa lupamääräysten asettamisessa. Edellisen ympäristöluvan lupamääräykset eivät sido lupaviranomaista, vaan jokainen hakemus ja sen johdosta annettava päätös lupamääräyksineen harkitaan tapauskohtaisesti. Aluehallintoviraston myöntämässä ympäristöluvassa toiminta-aikoja on rajoitettu erityisistä syistä, joiksi on luettu läheinen Voudin polku sekä Konijärven luonnonsuojelualue. Lisäksi Aluehallintovirasto on perustellut suppeampia toiminta-aikoja hieman yli 500 metrin etäisyydellä sijaitsevalla asutuksella ja läheisellä liito-oravaesiintymällä.
Toiminnalle asetetut toiminta-ajat perustuvat luvan käsittelyn aikana saatuihin selvityksiin (melumallinnus, muistutukset, terveysvalvonnan lausunto, hakijan vastine). Toiminta-ajat on määritelty siten, että toiminnasta ei yksin tai yhdessä muiden alueen toimintojen kanssa aiheudu kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle tai haittaa lähellä sijaitsevien luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden virkistyskäytölle. Hakemukseen liitetyn meluselvityksen mukaan melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:ssä mainitut melutason ohjearvot eivät ylity lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan meluselvitys on laadittu asianmukaisesti ja sitä voidaan pitää luotettavana. Melumallinnukseen on sisällytetty tarvittavat meluntorjuntakeinot (meluvallit ja varastokasat).
Voudin polku ei ole virallinen retkeilyreitti, mutta lähialueiden virkistyskäyttö ja luonnonsuojelualueet on huomioitu päätöksessä siten, että näillä alueilla toiminnasta aiheutuva melutaso ei saa ylittää päivällä (7– 22) 45 dB(A) tai yöaikaan (22 – 7) 40 dB(A). Lisäksi luonnonsuojelualueiden suuntaan on velvoitettu tehostamaan meluntorjuntaa mm. meluvallein. Lisäksi luvanhaltija on velvoitettu käyttämään meluvaimennettua poravaunua, jonka melupäästön tulee olla vähintään 10 dB tavanomaista poravaunua alhaisempi.
Toiminta-aikojen asettamisessa on käytetty lähtökohtana MURAUS-asetuksen 8 §:n mukaisia toiminta-aikoja. Toiminta-ajat on kuitenkin asetettu lupamääräyksissä asetusta tiukempia siten, että perjantaina alueella ei ole sallittua työskennellä klo 18.00 jälkeen. Alueelle on asetettu myös osittainen kesäaikarajoitus siten, että toimintaa ei saa harjoittaa 1.6. – 15.8. välisenä aikana alle 500 metrin etäisyydellä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta.
Toiminta-alueesta kilometrin säteellä sijaitsee yhdeksän kiinteistöä: kolme vakituisesti asuttua kiinteistöä ja kuusi vapaa-ajankiinteistöä. Kaikki em. kiinteistöt sijoittuvat toiminta-alueen eteläpuolelle Iso-Palvanen- ja Linnanen -järvien rannoille. Alueen eteläreunan 2. vaiheen alueelle on tästä syystä asetettu kesäaikarajoitus, kun ottamista suoritetaan alle 500 metrin etäisyydellä lähimmästä kiinteistöstä. Tällä määräyksellä varmistetaan, että toiminta ei aiheuta kohtuutonta rasitusta kiinteistöjen käytölle kesäloma-aikaan.
Vastaavanlainen rajoitus on voimassa myös Linnanen -järven länsipuolella sijaitsevalla Häyrylän kallion louhinta-alueen ympäristöluvassa, josta on etäisyyttä 1 – 1,8 kilometriä em. kiinteistöihin. Tällä alueella louhintatyö on kiellettyä 1.6. – 15.8. välisenä aikana. Rammerointi ja murskaus on kiellettyä 12.6. – 31.7. välisenä aikana. Lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon hallintolain (434/2003) 6 §:n mukainen yhdenvertaisuusperiaate. Häyrylän louhinta-alueen läheisyydessä sijaitsee myös runsaasti vapaa-ajanasutusta sekä vakituista asutusta, mutta se ei sijaitse Lutakon alueen tavoin teollisuusaluemaisella alueella. Tästä syystä toiminta-aikoja harkittaessa ei ole noussut esiin sellaista erityistä vakituiseen tai vapaa-ajanasumiseen liittyvää syytä, miksi nyt kyseessä olevassa valituksenalaisessa yhteislupapäätöksessä olisi tullut asettaa tätä tiukempia rajoituksia kesäaikaiselle toiminnalle.
Toiminta-alueen ulkopuolella sijaitsevat, kaavaan merkityt liito-oravahavainnot eivät ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan ole tässä tapauksessa sellainen MURAUS-asetuksen 8.3 §:n tarkoittama erityinen syy, jonka perusteella olisi tarpeen laajentaa kesäaikarajoitusta. Lupahakemuksesta pyydettiin luonnonsuojelulakia valvovan viranomaisen lausunto (silloinen Etelä-Savon ELY-keskus), joka totesi, ettei sillä ole lausuttavaa hakemuksen johdosta. Osittain tämän tukemana on päädytty siihen tulkintaan, ettei hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheudu liito-oravalle luonnonsuojelulain vastaista seurausta. Suunnittelualueella sekä sen ympäristössä tehtiin maastokäynti luvan valmisteluvaiheessa, eikä maastossa tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä kaavaan merkityillä luo-alueilla. Viimeisimmät havainnot liito-oravan esiintymisestä ko. alueilla ovat vuodelta 2009 (Lajitietokeskuksen viranomaisportaali).
Toiminnalle on annettu meluntorjuntaan liittyen velvoitteita mm. melunsuojaukseen ja -mittauksiin. Näillä määräyksillä varmistetaan, että toiminnassa ei ylitetä sille asetettuja melun raja-arvoja. Toiminnanharjoittajalla on YSL 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus toiminnan ympäristövaikutuksista. Lupamääräysten meluraja-arvot ovat valtioneuvoston päätöksen (VNp 993/1992) mukaiset. Toiminnasta aiheutuva päivittäinen (klo 7 – 22) ekvivalenttinen melutaso ei saa ylittää 55 dB(A) lähimpien asuintalojen, eikä 45 dB(A) lähimpien vapaa-ajanasuntojen piha-alueilla. Lisäksi on erikseen määrätty, että luonnonsuojelualueilla sekä lähialueen virkistys-, retkeily- ja ulkoilualueilla aiheutettu melutaso ei saa ylittää päivällä (klo 7 – 22) keskiäänitasoa 45 dB(A) eikä yöllä (22 – 7) keskiäänitasoa 40 dB(A).
Meluraja-arvojen noudattamista valvotaan melumittauksin ja luvanhaltijaa on velvoitettu esittämään valvovalle viranomaiselle melunmittaussuunnitelma ennen ensimmäistä toimintajaksoa.
Tarvittaessa toiminta-aikoja voidaan tarkastella uudelleen, mikäli valvonnan yhteydessä ilmenee olennainen muutos toiminnan melupäästöissä.
Vaatimus 3. Lupaa aloittaa toiminta ennen päätöksen lainvoimaisuutta ei tule myöntää siltä osin kuin on kyse muualta tuodun kiviaineksen murskaamisesta ja poikkeamisesta nykyisen voimassa olevan ympäristöluvan toiminta-aikoja ja melurajoituksia koskevista lupamääräyksistä.
YSL 199 §:n mukaisesti lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Aloittamisluvan myöntäminen ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, koska toiminnan jatkaminen ei aiheuta peruuttamattomia vaikutuksia ympäristöön. Toiminnan jatkaminen on edellytyksenä asemakaavan toteuttamiselle. Lupapäätöksessä on määrätty 2 000 euron vakuus lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalle.
Mikkelin seudun ympäristölautakunta pyytää, että Vaasan hallinto-oikeus hylkää valituksen ja pitää Mikkelin seudun ympäristölautakunnan päätöksen (19.2.2026 § 23) voimassa.