Kuvaus
Järvi-Suomen Energia Oy on pyytänyt Mikkelin kaupungin lupa- ja valvontajaostoa määräämään rakentamislain 131 §:n mukaisesti 20 kV ilmajohtolinjan sijoittamisesta Mikkelin kaupungin Anttolan alueella kiinteistöille 491-517-2-55 Vuoriniemi ja 491-517-2-56 Sipilä, joiden maanomistajien kanssa ei ole päästy sopimukseen sijoittamisesta. Hakijan hakema ensisijainen vaihtoehto (vaihtoehto 1) on esitetty liitekartoissa 2-4. Uusi 20 kV ilmajohto on merkitty karttaan punaisella yhtenäisellä viivalla. Kiinteistöille 491-517-2-55 ja 491-517-2-56 suunniteltu 20 kV ilmajohto kulkisi Sipiläntien varressa vaihdellen puolelta toiselle siten, että puiden lastaus kiinteistöillä onnistuu. Kiinteistön koillisrajan tuntumassa rakennetaan vesikaapelia, joka jatkuu Vuorilahteen, puistomuuntamo sekä kaksi jakokaappia sähkönjakelua varten. Nämä sähköverkon osat sijaitsevat naapurikiinteistöjen puolella. Johtojen sijoitussuunnitelmassa on pyritty siihen, että johdoista olisi mahdollisimman vähän rasitetta kiinteistön käytölle. Vaihtoehdon 1 toteutuessa maanomistajan kiinteistöltä purkautuu ilmajohtoa ranta-alueelta sekä keskeltä metsää. Hakija hakee toissijaisesti vaihtoehdon 2 mukaista ilmalinjaa sijoitettavaksi liitekarttojen 5-7 mukaisesti.
Maanomistajat ovat neuvotteluissa hakijan kanssa ja rakennusvalvonnan suorittaman kuulemisen yhteydessä ilmoittaneet, että he suostuvat vaihtoehtoon, jossa sähköverkko pidetään siinä sijainnissa, missä se nykyisellään on.
Vaihtoehdon 2 suunnitelma perustuu siihen, että vanha, nyt käytössä oleva johto jätetään paikoilleen. Tämä johto on käyttöikänsä päässä, joten se olisi uusittava sekä pylväiden että johdon osalta. Käytännössä tämä vaihtoehto olisi uuden johdon rakentamista. Tämä vaihtoehto ei ole hakijalle soveltuva vaihtoehto, koska vaihtoehto ei helpota sähköverkon ylläpito- ja kunnostustyötä, mikä on tämän saneerauksen tarkoitus. Nykypäivänä vesistöjen yläpuolelle ei rakenneta sähkölinjoja siten kuin vaihtoehdon 2 rakentamisaikaan normaali käytäntö on ollut. Erityisesti vikatilanteissa keskellä metsää ja vesistöjen yläpuolella sijaitseva ilmajohto on hankalampi korjata ja sähkönjakelun keskeytyminen voi pitkittyä yli Energiaviraston asettamien rajojen. Mikäli Vaihtoehdon 2 nykyiset ilmajohtoratkaisut vesistöjen yläpuolella eivät ole enää uudelleen rakennettavissa, joudutaan laskemaan vesistöön vesikaapelia, joka lisää kuluja huomattavasti ja tuo lisähaasteita rakentamisvaiheessa sekä sähköverkon kunnossapitoon. Vaihtoehdon 2 saneerausta ei ole tarkemmin suunniteltu tai selvitetty maaston rakennettavuutta nykypäivän standardien mukaisesti. Myöskään viranomaislupia esimerkiksi ELY:ltä ei vaihtoehdon 2 saneerauksen osalta ole selvitetty.
Vaihtoehto 2 on laskelmien mukaan 6 % kalliimpi verrattuna vaihtoehtoon 1. Mahdollisen vesikaapelin rakentamiskustannuksia ei ole laskelmissa huomioitu.
Hakijan perustelut
Sähkömarkkinalaki (9.8.2013/588) edellyttää, että verkonhaltijoiden on suunniteltava ja rakennettava sekä ylläpidettävä jakeluverkko toiminnan laatuvaatimusten mukaisesti. Jakeluverkon haltijoiden on lain mukaan tullut laatia Energiavirastolle jakeluverkkoansa koskeva kehittämissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteet toiminnan laatuvaatimusten täyttämiseen ja ylläpitämiseen jakeluverkossa. Kehittämissuunnitelman mukaisesti tässä tapauksessa hakija on siirtämässä ilmajohtoverkkoja pois metsistä toimitusvarmempaan sijaintiin. Metsässä sijaitsevat ilmajohtoverkot ovat tien varrella sijaitsevia johtoja alttiimpia myrskyjen ja lumikuormien aiheuttamille sähköntoimituksen keskeytyksille. Lisäksi metsissä sijaitsevien johtojen korjaaminen on hitaampaa ja kalliimpaa, kuin teiden varsilla sijaitsevien johtojen. Energiavirasto on hyväksynyt Järvi-Suomen Energia Oy:n voimassa olevan kehittämissuunnitelman ja valvoo sen toimeenpanoa. Järvi-Suomen Energia Oy:n tulee tätä määräyksen mukaisesti laadittua kehittämissuunnitelmaa noudattaa ja toteuttaa asiakkaiden syrjimättömän ja tasapuolisen kohtelun takia. Kehittämissuunnitelmassa koko verkkoalueelle on määritelty kulloiseenkin olosuhteeseen teknistaloudellisin verkostoratkaisu. Uusi johto ei ole kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa muutoin kuin Energiavirastolle laatimassamme kehittämissuunnitelmassa esittämällämme vaihtoehtoehdon 1 mukaisella tavalla. Ilmajohdon siirtäminen tien varteen vähentää alueen sähkönkäyttäjien sähköntoimituksen keskeytyksiä merkittävästi.
Selvitykset
Maanomistajia on kuultu 1.7.2025 lähetetyllä kirjeellä. Vuoriniemen tilan omistaja on kuolinpesä, jonka yhteystietoja ei ole saatavilla, tiedoksianto lähetetty tiedossa olevalle kuolinpesän osakkaalle. Sipilän tilan omistaja on tiedossa.
Maanomistajien antamat vastineet
Maanomistajat hyväksyisivät vaihtoehdon 2 tai maankaapelin Sipiläntien varteen. Maakaapelointivaihtoehtoa ei ole esitetty. Maanomistaja pitää kohtuuttomana ilmalinjan sijoittamista, koska huomattavia metsämaa-alueita vaaditaan luovutettavaksi sähkölinjaa varten sekä myös maanomistajan muiden kiinteistöjen osalta maa-alueita luovutettu. Maanomistajan käsityksen mukaan myös olemassa olevat linjat jäisivät käyttöön.
Hakijan vastine
Hakija on tutkinut jo esisuunnitteluvaiheessa maakaapelivaihtoehdonkin. Maakaapeli ei ole paras vaihtoehto teknistaloudellisesti tarkasteltuna. Verkkoyhtiö ei tee arviointia yksittäisten kiinteistöjen osalta, vaan arviointia tehdään koko rakentamishankkeen näkökulmasta. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun vuoksi yksittäisten kiinteistöjen osalta ei voida tehdä poikkeuksellisia verkkoratkaisuja. Maakaapelin rakentaminen ilmajohdon sekaan tekisi sähköverkosta sekaverkon, jonka kunnossapito on hankalampaa ja kalliimpaa. Hakijan mukaan hankkeen valmistuessa kyseisten maanomistajien (maanomistajan) kiinteistöiltä purkautuu enemmän sähköverkkoja pois kuin uusia tulee. Lisäksi kiinteistön ranta-alueilta purkautuu vanhoja maanomistajien moittimia pitkiä pylväitä. Tämän saneerauksen tarkoituksena on vastata sähkömarkkinalain (588/2013) vaatimuksiin. Laki edellyttää, että verkonhaltijoiden on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä jakeluverkko toiminnan laatuvaatimusten mukaisesti. Jakeluverkonhaltijoiden on lain mukaan tullut laatia Energiavirastolle jakeluverkkoansa koskeva kehittämissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteet toiminnan laatuvaatimusten täyttämiseen ja ylläpitämiseen jakeluverkossa. Kehittämissuunnitelman mukaisesti tässä tapauksessa verkkoyhtiö siirtää ilmajohtoverkkoja metsistä teiden varsille. Metsässä sijaitsevat ilmajohtoverkot ovat tien varrella sijaitsevia johtoja alttiimpia myrskyjen ja lumikuormien aiheuttamille sähköntoimituksen keskeytyksille. Lisäksi metsissä sijaitsevien johtojen korjaaminen on hitaampaa ja kalliimpaa, kuin teiden varsilla sijaitsevien johtojen. Kyseessä olevien kiinteistöjen alueella on ollut vikaantumisia ja myrskyn yhteydessä on hankalassa maastossa hätäkorjauksia tehty. Käyttökeskukselta saadun tiedon mukaan esimerkiksi vuoden 2024 ja 2025 aikana johtovälillä on ollut 9 lyhyttä sähkökatkosta, jotka automaattinen jälleenkytkentä on kuitannut. Pidempiä sähkökatkoja, joiden selvittämiseen on verkkoyhtiön henkilöstön täytynyt mennä tarkistamaan tilanne paikan päälle, on ollut tuolla aikavälillä yksi. Maanomistajilla ei itsellään ole sähköliittymää kiinteistöllään ja näin ollen heillä ei ole tietoa sähkökatkojen määrästä tällä verkko-osuudella. Alueelle jää vielä metsään sähköverkkoa. Alue on jaettu useampaan saneerausurakkaan ja saneeraus tulee jatkumaan vielä. Tarkoituksena on saada kaikki ilmalinjat pois keskeltä metsiä.
Korvausten osalta hakija noudattaa kaikkien maanomistajien kanssa samoja korvausperiaatteita. Puista hakkuuyrittäjä maksaa maanomistajan kanssa sovitun taksan mukaisesti ja muista sähkölinjan tuomista haitoista verkkoyhtiö maksaa kulloinkin voimassa olevien Tapion taulukoiden mukaisesti. Samojen perusteiden mukaan on maksettu korvaukset muiden maanomistajien osalta, jotka ovat johtoalueen käyttöoikeussopimuksen allekirjoittaneet. Verkkoyhtiön on toimittava korvausten suhteen tasapuolisesti ja omien korvausperiaateohjeiden mukaisesti kaikissa tapauksissa. Maanomistajille tarjottiin myös vaihtoehtoa, että korvauksen määräisi Maanmittauslaitos puolueettomana tahona korvaustoimituksessa. Maanomistajat eivät ole tähän suostuneet.
Oikeusohjeet
Rakentamislain (RakL) 131 §:n mukaan kiinteistön omistaja ja haltija ovat velvollisia sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita ja rakennelmia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei sijoittaminen aiheuta huomattavaa haittaa kiinteistön käytölle. Sopimus johdon tai muun laitteen sijoittamisesta sitoo myös kiinteistön uutta omistajaa ja haltijaa.
Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada korvaus johdon tai muun laitteen sijoittamisesta aiheutuvasta haitasta ja vahingosta. Jos asianosaiset eivät pääse sopimukseen korvauksesta, asia ratkaistaan noudattaen, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa säädetään lunastuskorvauksen määräämisestä.
Sijoittamispäätöstä hakevan on osoitettava eri sijoittamisvaihtoehtojen kustannukset. Asian harkintaan vaikuttaa myös se, miten hyvin teknisesti sijoittaminen voidaan toteuttaa ja aiheutuuko eri vaihtoehdoista erisuuruisia ylläpito- ja käyttökustannuksia (Jääskeläinen, Syrjänen, Maankäyttö- ja rakennuslaki, Rakennustieto Oy 2000, s. 331).
Sijoittamisesta ei saa aiheutua kiinteistölle lain sanamuodon mukaan kohtuutonta haittaa. Edellä mainittu säännös ohjaa sijoittamista etenkin silloin, kun johdon sijoittamiseen kiinteistön alueella on eri vaihtoehtoja, jotka sijoittamisen tarkoituksen kannalta ovat täysin tai lähes samanvertaisia. Harkinnassa on otettava huomioon: sijoittamisen tarkoituksenmukaisuus, kustannusvaikutukset ja maanomistajalle aiheutuva haitta. Jos yhteys voidaan järjestää teknisesti yhtä tyydyttävällä ja kustannustehokkaalla ratkaisulla on valittava kiinteistön kannalta haitattomin vaihtoehto. Jos tarpeeton haitta voidaan välttää kustannuksiltaan kalliimmalla teknisellä ratkaisulla yhtä tarkoituksenmukaisella vaihtoehdolla, on se valittava, kuhan kustannusten nousu ei ole kohtuuton. Hallberg, Haapanala, Koljonen, Ranta, Maankäyttö- ja rakennuslaki, Talentum 2006, s 630-631.
Kirjassa Aki Ekroos – Vesa Majamaa Maankäyttö- ja rakennuslaki, Otavan kirjapaino 2018, s. 817 todetaan, että kiinteistön omistaja on lähtökohtaisesti velvollinen sallimaan johdon sijoittamisen.
Perustelut
Kustannusvertailussa tulee ottaa huomioon se, että sähköverkon rakentajan on kohdeltava tasapuolisesti niitä maanomistajia, joiden omistamille alueille verkkoa rakennetaan. Hakija ei siis voi ilman erityisiä perusteita toimia niin, että jonkin maanomistajan kiinteistön kohdalle asennetaan maakaapeli ja muiden kiinteistöjen kohdalle ilmajohto. Perusteeksi tähän ei riitä se, että joku maanomistaja ei ole suostunut ilmajohdon sijoittamiseen. Tällöin maakaapelointia pitäisi tarjota myös muille maanomistajille, ja kustannukset nousisivat huomattavasti suuremmiksi kuin vain yhden tilan kohdalle tehtävästä maakaapeloinnista. Maakaapelin rakentaminen ilmajohdon sekaan tekisi sähköverkosta sekaverkon, jonka kunnossapito on hankalampaa ja kalliimpaa. Sipilän tilalta poistuu merkittävä osuus ilmajohtoa ja rasittaa vain vähäinen osuus uutta ilmajohtoa tilan eteläosassa noin 30 metrin matkalla Sipiläntien varrella pohjoispuolella. Vuorelan tilalle tulee uutta ilmajohtoa Sipiläntien varteen. Ilmajohdon sijainti vaihtelee eri puolille tietä siten, että puunlastauspaikkoja löytyy tien molemmin puolin. Maakaapeloinnista ei ole esitetty kustannusvertailua, koska se ei edellä mainituin perustein ole teknisesti eikä taloudellisesti tyydyttävä ratkaisu. Olemassa olevan sähkölinjan uudelleen rakentaminen on 6 % kalliimpi eikä myöskään ole teknisesti tyydyttävä ratkaisu, koska sillä ei saavuteta sähkölinjan saneerauksen tarkoitusta helpottaa sähköverkon ylläpito- ja kunnostustöitä. Sijoittamisesta aiheutuvasta haitasta maksetaan korvaus, jollei asiasta sovita, Maanmittauslaitoksen päätöksellä. Tällä päätöksellä ei oteta kantaa korvauksiin.
Sipilän tilan alueelta poistuu merkittävä osuus ilmajohtoa ja sitä rasittaa vain vähäinen osuus uutta ilmajohtoa tilan eteläosassa noin 30 metrin matkalla kartalta arvioituna Sipiläntien varrella pohjoispuolella. Vuorelan tilalle tulee uutta ilmajohtoa noin 750 metrin matkalla kartalta arvioituna Sipiläntien varteen, mutta poistuu noin 500 metrin matkalla Sipilän tien eteläpuolelta niemeä.
Eteläosassa on kiinteistörekisteriin merkitty lastauspaikka, johon on oikeutettu tila 491-517-2-8 TURKINHARJU. Lastauspaikka säilyy tällä kohtaa, koska johto kulkee tällä kohtaa Sipiläntien toisella puolella. Kiinteistöä ei siten ole tarpeen kuulla. Päätös annetaan tiedoksi tämänkin kiinteistön omistajalle.
Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada korvaus johdon sijoittamisesta aiheutuvasta haitasta ja vahingosta. Ellei korvauksesta sovita, asia ratkaistaan lunastuslain mukaisessa järjestyksessä. Lupa- ja valvontajaosto ei siis voi ottaa kantaa tähän korvaukseen.
Edellä mainituin perusteluin esitetty johdon sijoitus vaihtoehdon 1 mukaisena ei vaikeuta alueen kaavoitusta eikä aiheuta huomattavaa haittaa kiinteistöille tai ympäristölle.
Lupa- ja valvontajaoston sähkölinjan sijoittamista koskeva päätös ei estä hakijaa ja maanomistajia sopimasta linjan sijoittamisesta päätöksestä poikkeavalla tavalla. Mahdollisista asianosaisten kesken sovituista muutoksista tulee kuitenkin ilmoittaa rakennusvalvontaan.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Sari Valjakka, johtava rakennustarkastaja, Sari.Valjakka@mikkeli.fi
Lupa- ja valvontajaosto päättää, että sähkölinja saadaan sijoittaa Mikkelin kaupungin Anttolan alueen kiinteistöjen 491-517-2-55 Vuoriniemi ja 491-517-2-56 Sipilä alueelle hakijan liitekartassa esittämän sijoitusvaihtoehdon 1 mukaisesti. Maastossa johdon täsmällinen sijoituspaikka tulee valita niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa maanomistajalle tai ympäristölle. Kuormauspaikat tien varrella tulee sopia maanomistajien kanssa. Johtolinjan rakentaminen tulee ajoittaa niin, että haitta maanomistajille on mahdollisimman pieni.