Kuvaus
Uuden eläinlääkintähuoltolain luonnos
Uuden eläinlääkintähuoltolain lakiluonnos on julkaistu MMM:n sivuilla. Lakiluonnos ei ole vielä lähtenyt lausunnoille, eikä eduskunnan käsittelyyn. MMM:n eläinlääkintätyöryhmä sai lisäaikaa. Lisäaikaa sai myös Eläinlääkäriliiton tulevaisuustyöryhmä. Vaikka laki ei ole vielä valmis, että lakiluonnos antaa käsityksen, minkä sisältöistä lakia ollaan valmistelemassa.
Lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kansanterveyttä erityisesti varmistamalla eläinlääkäripalvelujen laatu sekä turvaamalla yhdenvertaiset, toimivat ja kohtuuhintaiset julkiset eläinlääkäripalvelut koko maassa.
Kuntien järjestämisvastuulla olevat peruseläinlääkintähuoltopalvelut määritellään lakiluonnoksessa nykyistä tarkemmin ja painopiste on ruuantuotantoa varten pidettävissä eläimissä. Lisäksi kuntien vastuulle jää eläinlääkäripäivystyksen järjestäminen.
Eläinlääkäripalveluja tarjoavan kunnaneläinlääkärin virkaan tulee lakiluonnoksen mukaan kuulua tarpeen vaatima ainakin ajoittainen osallistuminen maan eläintautivalmiuteen ja kiireelliseen eläinsuojeluvalvontaan liittyviin tehtäviin. Lain mukaisten tehtävien hoitamista varten järjestäjällä on oltava tarpeellinen määrä kunnaneläinlääkärin virkoja.
Lakiluonnos liitteenä.
Ympäristöterveydenhuollon mahdollisuus siirtyä hyvinvointialueen järjestettäväksi vuodesta 2023 alkaen
Sopimus ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamisesta on tehtävä 30.6.2022 mennessä ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2027 asti. Alueen kuntien tulee myös osoittaa hyvinvointialueelle ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisen edellyttämä täysimääräinen rahoitus 31.12.2027 asti.
Etelä-Savon väliaikaisen valmistelutoimielimen teki 1.9.2021 pitämässään kokouksessa päätöksen pyytää kuntien kannanotot 4.10.2021 mennessä, haluavatko ne, että asian valmistelua jatketaan. Valmistelun etenemiselle on tärkeää saada kunnista signaali johonkin suuntaan.
Selvitys mahdollisuudesta siirtää ympäristöterveydenhuolto Etelä-Savon hyvinvointialueelle 2023 liitteenä.
Vesilain hallintopakkoa koskeva valituslupahakemus ja valitus, KHO 379/1/20
Kyseisessä asiassa kiinteistön 491-549-9-93 omistaja oli saanut korkeimmalta hallinto-oikeudelta valitusluvan aiemmasta Vaasan hallinto-oikeuden vesilain (587/2011) mukaista hallintopakkohakemusta koskevasta ratkaisusta. Ratkaisussaan Vaasan hallinto-oikeus oli hylännyt kiinteistön omistajan valituksen alun perin vesilain 5. luvun 5 § mukaisena asiana ratkaistusta hakemusasiasta (kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta liittyen yksittäisen ojitusta koskevan erimielisyyden ratkaisemiseen) ja pysyttänyt aiemman Mikkelin kaupungin ympäristöpäällikön asiassa tekemän sikseen jättämispäätöksen. Haettua kieltopäätöstä ei ollut tarpeen tehdä koska Mikkelin seudun ympäristöpalvelut oli antanut kiinteistökäynnin johdosta tehdyssä 2.9.2016 päivätyssä muistiossa toimintaohjeet haitan ehkäisemiseksi. Jos hakija kuitenkin halusi asian ratkaistavan hallintopäätöksellä, saadun selvityksen perusteella asia tuli panna vireille ojitustoimitusta koskevana hakemuksena.
KHO:n päätös on annettu vuosikirjaratkaisuna koska asiaan liittyvillä kysymyksillä on arvioitu olevan merkitystä vuonna 2011 säädetyn uuden vesilain sisällön soveltamiseen liittyvän oikeuskäytännön muodostumisen kannalta. Käsillä olevassa asiassa asia on ollut vireillä pitkään valvonta-asiana sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa että ELY -keskuksessa ja kumpikin vesilakia valvova viranomainen (VL 1L 7§) on antanut asiassa hakijalle joko kirjallista tai suullista hallintolain (434/2003 HL) 8§ tarkoitettua menettelytapaa koskevaa neuvontaa. Keskeinen asiassa tehdyn ratkaisun yhteydessä tehty oikeuskäytäntöä tarkentava sisältö on hakemusasiana hallintopäätöksellä ratkaistavan vesilain mukaisen ojitushankkeen ratkaisutoimivallan täsmentyminen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen (VL 5L 5§) ja ELY -keskuksen (VL 5L 4§) välillä. Epäselvää on ollut erityisesti VL 5L 4.1§ 4. kohdan asemasta asiaa ratkaistaessa.
Tämän ohella päätöksessä on aineksia, jotka auttavat osaltaan täsmentämään vesilain toimeenpanossa sovellettavien asioiden vireille tuloon ja hallinnonkäyttöön liittyvien menettelyiden sisältöä (kantelu, valvonta, hakemus päätösasiassa, hallintopakkohakemus). Uusi vesilaki on uuden 1999 säädetyn perustuslain (731/1999 PL) nojalla annettua lainsäädäntöä. Päätöksessä selkeytetään sääntelyä niiden vesilain säännösten osalta, jotka koskevat mm. vakiintunutta tilaa, pysyvyyttä oikeuden tai velvollisuuden kannalta ja niihin liittyvän uuden vesilain säännöksissä (esim. VL 5L 11§) korostuneen kirjallisen sopimisen merkitystä. Näiden lisäksi päätöksessä käsitellään sanamuodoltaan muuttunutta VL 2L 7 § (Kaikille vesitaloushankkeille yhteinen oikeuteen liittyvän mahdollisimman pienen haitan periaate), jonka sisältö on uuden vesilain soveltamisessa muodostunut toistaiseksi vasta rajallisesti ja ainakin tosiasiallisen hallintotoiminnan hallintotapahtumissa jäänyt suhteelliseen suppeaan asemaan. Vesilaissa on edelleen vuonna 2011 sisällöltään muuttuneita säännöksiä, joihin ei ole kertynyt sanottavasti oikeuskirjallisuudessa viitattua oikeuskäytäntöä. Esitelty päätös auttaa osaltaan muodostamaan sitä kunnan ympäristövalvonnan työkenttään kuuluvan ojituksiin liittyvien erimielisyyksien ratkaisun osalta.