Lupa- ja valvontajaosto, kokous 20.11.2025

Kuvaus

Tilan Honkala 491-477-2-21 toinen omistaja on tehnyt Mikkelin kaupungin lupa- ja valvontajaostolle oikaisuvaatimuksen kaavoitusinsinöörin päätöksestä 2025-249/16.7.2025, jolla on hylätty hänen hakemuksensa saada poiketa rakentamislain (RakL) 50 §:n mukaisesta rakentamisrajoituksesta mainitulla kiinteistöllä (loma-asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi yleiskaavan lomarakennusalueella)..

Oikaisuvaatimus on liitteenä. Oikaisuvaatimus on tehty säädetyn määräajan kuluessa. Yhteisomistajista yhdelläkin on oikeus hakea muutosta päätökseen.

Tila sijaitsee Saimaan Louhiveden Melamaniemessä, Kapalahden rannassa, Anttolan taajamasta linnuntietä noin 9 kilometriä etelään. Tila Honkala on pinta-alaltaan 1,8 ha. Tilan omistajat olivat hakeneet poikkeusta 69 k-m2 loma-asunnon muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi 19.6.2000 hyväksytyn Anttolan eteläisen yleiskaavan loma-asuntoalueella (RA). Tilalla on lisäksi sauna 30 k-m2 ja autokatos 10 k-m2. Etelä-Savon maakuntakaavassa alue kuuluu matkailun painopistealueeseen.

Oikaisuvaatimuksessa pyydetään arvioimaan asiaa uudelleen yhdenvertaisuusperiaatteen ja hallinnon oikeusperiaatteiden näkökulmasta. 
Perusteina on esitetty, että koska 150 metrin päähän samalle rannalle tilalle 491-477-2-14 oli myönnetty lupa loma-asunnon käyttötarkoituksen muutokseen vakituiseksi asunnoksi 26.3.2024, pitäisi se myöntää myös tilalle Honkala. Saimaannorpan pesintä oli silloin jo tiedossa. Rakennustyöt kyseisellä kiinteistöllä alkoivat myöhemmin kuin tilan Honkala rakennustyöt. ELY-keskuksen esiin tuomaan huoleen liittyen jäällä liikkumisen aiheuttamasta häiriöstä saimaannorpan pesinnälle on syytä todeta, ettei tällaista liikkumista voida suoraan osoittaa vakituisten asukkaiden aiheuttamaksi. Liikkuminen on paikoin vilkasta etenkin talvisesongin aikana, ja se tapahtuu riippumatta siitä, onko alueella ympärivuotista asumista vai ei. Tämän vuoksi yhden kiinteistön käyttötarkoituksen muutos ei todennäköisesti muuta merkittävästi alueen kokonaiskuormitusta pesintään nähden. Ehdotettu rajoitus kohdistuu siis epärealistisesti vain yhteen kiinteistönomistajaan, vaikka todellisuudessa häiriötekijöitä aiheuttava liikkuminen on huomattavasti laajempaa ja vaikeasti yksilöitävissä. Luonnonsuojelulain 7 §:n periaate varovaisuudesta on tärkeä, mutta sen soveltamisen tulee tapahtua johdonmukaisesti ja yhdenvertaisesti kaikkia toimijoita kohtaan. Muutoin vaarana on, että päätöksenteko näyttäytyy ennakoimattomana ja mielivaltaisena.

Velvoittavat oikeusohjeet

Alueidenkäyttölain (AKL) 72 § (suunnittelutarve ranta-alueella) 1 momentissa todetaan, että meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennuskohdetta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

RakL 50 § (Yleiskaavan rakentamisrajoitukset) todetaan, että rakentamislupaa rakennuskohteen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, jos alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta ( ehdollinen rakentamisrajoitus ). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

RakL 57 §:n mukaan poikkeaminen ei saa
1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista;
3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai
4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Luonnonsuojelulain 78 §:n mukaan (Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävien eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu) luontodirektiivin liitteessä IV a mainitut eläinlajit ja liitteessä IV b mainitut kasvilajit ovat tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja. Suomessa esiintyvistä tiukkaa suojelua edellyttävistä eliölajeista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tiukkaa suojelua edellyttävään eläinlajiin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.
LSL 7 §:n varovaisuusperiaatteen soveltaminen päätöksenteossa mukaan tulee kiinnittää huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa.

Normihierarkia ja Lex Specialis -periaate: Luonnonsuojelulaki on erityislaki, joka säätelee luonnon monimuotoisuuden suojelua tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Rakentamislainsäädäntö on yleisluonteisempi. Kun nämä ovat ristiriidassa, luonnonsuojelulaki tulee sovellettavaksi. 

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja käytettävä toimivaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Tämä tarkoittaa, että viranomainen ei voi perustella uutta päätöstä sillä, että aiemmin on toimittu virheellisesti samalla tavalla. Tämä periaate on johdettavissa myös perustuslain 6 §:stä (yhdenvertaisuus) sekä 21 §:stä (oikeusturva).

Tosiseikat ja tulkinta

Tilan Honkala 491-477-2-21 kanssa samalla rantaosuudella noin 150 metrin etäisyydellä sijaitsevalle tilalle Niemennokka 491-477-2-14 oli myönnetty poikkeaminen (MliDno-2023-4072) 23.1.2024, hakemus oli saapunut 27.09.2023. Rakennuslupa (491-2024-130/23.4.2024) oli myönnetty poikkeamisluvan perusteella tämän jälkeen. Rakentamisen aloittamisen ajankohdalla ei ole merkitystä. 

Etelä-Savon ELY-keskuksen lausunnon mukaan Saimaannorppien pesintä lähialueella on vakiintunut aiemmin myönnettyjen käyttötarkoitusten muutosten myöntämisen jälkeen. Melamaniemeen ei ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tulisi myöntää enää uusia käyttötarkoituksen muutoksia ympärivuotiseen asumiseen, ei myöskään nyt kyseessä olevalle kiinteistölle. 

Lähtökohtaisesti voi todeta, että ympärivuotinen asuminen Melamaniemen rannalla aiheuttaa todennäköisesti riskin saimaannorpan pesinnän onnistumiselle ihmisten jäällä liikkumisen vuoksi. Luonnonsuojelulain (9/2023) 7 §:n mukaan päätöksenteossa on kiinnitettävä huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. Jäällä liikkumisesta aiheutuva häiriö saimaannorpan pesinnälle on lain tarkoittama uhka, josta on ELY:n lausunnon mukaan olemassa jo näyttöä ainakin moottorikelkkailun osalta.

Yhdenvertaisuusperiaate (perustuslain 6 §, hallintolain 6 §) edellyttää, että hallinnossa asioivia kohdellaan tasapuolisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viranomainen olisi velvollinen toistamaan aiemmin tapahtuneen mahdollisesti lain tai muiden velvoittavien määräysten vastaisen menettelyn. Hallintolain 6 § mukaan viranomaisen on toimittava lain mukaisesti ja käytettävä toimivaltaansa vain hyväksyttäviin tarkoituksiin. Mikäli aiempi päätös tai menettely olisi ollut lainvastainen, sen toistaminen ei ole perusteltua yhdenvertaisuuden nimissä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yhdenvertaisuus ei velvoita viranomaista kohtelemaan kaikkia samalla tavalla, jos se johtaisi lain tai muoden velvoittavien määräysten vastaisen menettelyn jatkamiseen.

Oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa kaavoitusinsinöörin tekemää päätöstä.